Bizarre Club Fetish Ball

Oh, bileet! Bizarre Club järjesti Jyväskylässä Fetish Ball-juhlat ja tämä oli ensimmäinen tapahtuma, jossa Tarrata oli edustamassa. Tähän asti myynti on tapahtunut netissä ja sana on levinnyt sosiaalisessa mediassa ja suusta suuhun.

Kuvia juhlista tulee myöhemmin, sillä valokuvaus oli juhlissa kielletty muilta kuin viralliselta valokuvaajalta ja ihan hyvä niin. Osa juhlien turvallisuudentunteesta muodostui siitä, että kukaan ei tullut tahtomattaan kuvatuksi kännykkäkameroilla. Kuvagalleria on nähtävillä Bizarren sivuilla.

Menomatka Helsingistä Jyväskylään löytyi kyydit.net -saitilta. 15 euroa on jo ihan hyvä diili. (Mutta hitto soikoon, miten noita kyytejä etsiessä saittien nimistä kyydit.net ja kimppa.net tulee mieleen kaikkea muuta kuin jaettu automatka.)

Juhlapaikan, Kivistön työväentalon sali oli hyvin tyypillinen työväentalon juhlasali. Tällaisissa on käynyt häissä ja merkkipäivillä, mutta tähän tuttuus päättyi: lattia oli peitetty mustalla muovilla ja ikkunoissa oli peittävät verhot. Tilassa oli vieri vieressä Bizarre Clubin laitteita: häkkejä, kärrynpyöriä, jalkapuita, pukkeja. Lavalla oli panokone ja ovi johti darkroomiin.

Pystytin esittelypöytäni juhlatilan aulaan. Roskalavalta dyykattu musta, samettinen teatteriverho oli pienen siistimisen ja helmojen ompelun jälkeen täydellinen pöytäliina. Sama kangas pääsi myös viimeisimpien tuotekuvien taustalle. Hinta nolla euroa, hyvä sijoitus.

Kahleiden, kahvojen ja tarvikkeiden lisäksi pöydässä Tarratan promokuvia isoina valokuvaprintteinä. Toimivat mainiosti katseenvangitsijana ja käyttötarkoitusten selittämisessä.

Tunnelma Fetish Ball-juhlissa oli upea. Harvoin kohtaa sellaista avoimuutta ja suvaitsevaisuutta toisia kohtaan. En tiedä mikä olisi sellainen asu tai mitä olisi pitänyt tehdä, että olisi herättänyt pahennusta. Tai tiedänpä: olisi pitänyt rikkoa sääntöjä. Juhlissa oli selkeät ja tiukat ohjeet mm. siitä, että vaikka siellä piiskataan ihmisiä violeteiksi, keneenkään ei kosketa ilman lupaa. Sääntöjä kunnioitettiin ja se teki tilanteesta turvallisen kaikille.

Ihmiset olivat parasta näissä juhlissa. Toiset olivat päästä varpaisiin kumin peitossa, toisten ainoana asusteena oli ketjua, mutta poikkeuksetta asuihin oli panostettu. Juttelin vaikka minkälaisten tyyppien kanssa. Sain neuvoja niittien käyttämisessä turvavyön kanssa, minulle esiteltiin kettingistä ja polkupyörän haarukkaputkesta tehtyä piiskaa. Tämä alakulttuuri väsää! Miten siistiä!

Yleisin kysymys minulle on ollut, että kuinka kävi kauppa. Eihän se paljoa käynyt. Sen sijaan esittelin projektia, jaoin flyereitä, juttelin ihmisten kanssa, sain ideoita ja silmäyksen syvemmälle yhteen alakulttuurin. Hyvä oli vastaanotto, idea ja valokuvat keräsivät kehuja. Nyt inspaa! Tämä retki oli selvästi onnistunut.

Ja hei, ei sitä joka päivä näe, kun soma tyyppi pyyhkii lattialta omaa vertaan. Kannatti mennä.

Tarvitsin putkea, löysin putkea.

Tässä yhtenä sunnuntaina totesin, että nyt tarvitsen muoviputkea, ja lähdin lenkille etsimään sitä. Kun valitsee juoksureittinsä oikein, yleensä tarvittavaa matskua on löytynyt aika hyvin. Tällä kertaa tämä oli kuitenkin jotain ihan naurettavaa: en odottanut, että yhdellä 40 minuutin juoksulla olisi kohdannut tällaisen valikoiman.

Näistä valitsin 1. kuvan siististi niputetut sähköputket. Lisäksi löytyi kahta erilaista taakansidontaliinaa ja pitkä kieppi letkua, josta voi tulla vaikka ovikiinnikkeiden ankkureita.

Ja mitkä ne ovat ne oikeat juoksureitit? Suosittelen lämpimimmin joutomaita suurten rakennustyömaiden ja teollisuusalueiden ympärillä. Niitä, ja muita unohdettuja alueita, joille romu kasaantuu.

Pakkaukset hyötykäyttöön!

Lauantain juoksulenkillä löytyi ihan uudenlaista matskua! Kovapintaista pakkaushihnaa, jota kuitenkin pystyy ompelemaan. Bonuksena hihnassa on palasia punaisella tussilla tehdyistä pakkausmerkinnöistä.

Mallailin vähän, hihna näyttää hyvältä yhdistettynä mustaan turvavyöhön. Tästä tehdään vielä kahleet, kunhan tilauslistalla olevat on ommeltu.

Töihin pyöräillessä löytyi myös kelpo pätkä taakkahihnaa! Kai tämä on jonkun ohi jyristelleen rekan kyydistä pudonnut. Nyt siitä tulee bondage-tarvikkeita.

Halusin kokeilla hihnan värjäämistä, mutta internet ei osannut kertoa, onko materiaali nylonia vai polypropeenia. Muista projekteista oli jäänyt eBaysta ostettua Rit-värjäysainetta ja puolen tunnin huljuttelu väriliuoksessa paljasti, että värjäytymätöntä polypropeeniahan tuo oli. Höh. Tehdään sitten oransseja juttuja.

Ei ihan hukkaan mennyt kuitenkaan: kokeilussa selvisi, että sekaan heitetty PVC-letku värjääntyi täydellisesti!

Uutta kehitteillä


Verkkosivujen ja työhuoneen valmistuminen ovat vaikuttaneet myös siten, että olen ehtinyt taas ommella ja myös kehitellä uusia välineitä.

Kuvassa on tekeillä yhden tuoteidean kolmas prototyyppi. Aineksina turvavyö autonromusta ja PVC-letku raksan lavalta Kalliosta. Käyttötarkoitus paljastetaan tuotteen myyntiintulon yhteydessä, vaikkakin moni varmasti sen myös tästä kuvasta tajuaa.
(Päivitys: ovikiinnikkeet myynnissä!)

Ensimmäinen prototyyppi hylättiin testausvaiheessa, kun kuormitettuani sitä koko painollani se petti ja lensin selälleni työhuoneen lattialle. Onneksi olin ennakoinut tämän mahdollisuuden ja asetellut sohvatyynyt pinoon häntäluun laskeutumispaikalle. Pelasti.

Kevät tuli / lumi suli / lumen alta / esiin tuli

Välillä materiaalit uusiin luomuksiin tulevat vastaan, kun sitä vähiten odottaa.

Valokuvasin Flow-festivaalin pyöräparkkia, kun hiekkakasasta pilkisti roskien seasta hihnoja. Kaivoin ne esiin ja ne osoittautuivat järeiksi kuormaliinoiksi. Pari kierrosta pesukoneessa sai ne myös paljastamaan värinsä: toinen on oranssi, toinen hopeanharmaa.

En ole vielä ommellut näistä mitään, mutta materiaalin täysin ylimitoitettu tukevuus kiehtoo. Täysin ylimitoitettu siinä tapauksessa, jos näillä kiinnitetään mitään henkilöautoa kevyempää.