Tietovuoto

Niittivyöt

Jos harrastaa BDSM-välineiden ompelua, kannattaa olla tarkkana siitä, kenelle asiasta puhuu. Jos naapurit saavat tietää kellarissa olevasta bondage-pajasta, voi käydä niin, että he eivät heitäkään vanhoja vöitään roskikseen, vaan tarjoavat niitä kahleiden materiaaliksi.

Kiitokset naapurille! Niittikahleita tulossa!

Turvavyövarastoja täydentämässä

Kahleet auton turvavyöstä luonnollisessa ympäristössään.

Teen käytetyistä auton turvavöistä kahleita ja strap-on -valjaita. Materiaalina vyö on mainiota: Äärimmäisen kestävää, tiheään punottua hihnaa, joka tuntuu iholla tukevalta ja sileältä. Turvavyön myös tunnistaa helposti ja tutun materiaalin kohtaaminen uudessa yhteydessä on mielestäni yksi kierrätyskäsitöiden hauska puoli..

Turvavyövarastoni olivat käyneet vähiin ja soittelin läpi netistä löytämiäni autopurkamoita. Kaikki eivät olleet kiinnostuneita keskustelemaan käsityöläisen kanssa, jonka tuomat kassavirrat olisivat tuskin kummoisia. Muistiinpanoni puheluista täyttyivät riveistä kuten “vihamielinen”, “vihamielinen, mahdollisesti yhteistyöhaluinen”, “miltei ystävällinen”.

Osa-Tattis Oy oli ainoa, josta sain kuulla ystävällisen vastauksen ja mahdolliselta kuulostavan diilin. Muualla ei joko ymmärretty yhtään mitä halusin (“Minkä merkkinen auto sulla on? Minkä merkkinen auto?”), myytiin vain kelakoneiston kanssa (“30 € kappale”) tai ei haluttu keskustella asiasta lainkaan ().

Soitellessa aloin huomata yhtenäisyyttä firmojen osoitteissa: Rattitie, Tuulilasitie, Kytkinpolku, Akkutie… Pian käsitin, että kaikki nämä auto- ja varaosaliikkeet ovat keskittyneet pienelle alueelle Tattarisuolle.

Kaarihalleja ja viivasuoria teitä.

Tähän varaosaliikkeiden ghettoon suuntasin eräänä arki-iltana päivätöiden jälkeen. Alue oli täynnä kaarihalleja, parkkialueita ja ainoa kohtaamani ihminen oli mursuviiksinen rekkakuski, joka ei sanonut sanaakaan, kun kysyin tietä Osa-Tattikseen. Osoitti sentään sormella olkansa yli.

Alan olla lähellä.

Osa-Tattis on löytynyt!

Osa-Tattiksen toimisto oli pienessä rähjäisessä parakissa, joka oli lattiasta kattoon täynnä hyllyjä, jotka olivat puolestaan täynnä auton osia. Tavaraa oli valtavasti pienessä tilassa. Seinällä oli tyttökalenteri, yhdessä nurkassa pönttökiuas. Kiukaan tarkoitus oli pitää parakki lämpimänä halvemmalla kuin sähkölämmitin.

Liikkeen edustaja istui tuolissaan pipo päässä ja toppatakki päällä, sillä parakin lämpötila oli 10-15 astetta. Hän nosti eteeni kolme muovikassillista autonromuista leikkaamiaan turvavöitä ja ostin koko kasan. Juttelimme tovin, lähinnä koirista, ja sitten palasin saaliineni bussipysäkille.

Kolme kassillista arvojätettä

Jos joku muu etsii käytettyjä turvavöitä, niin voin suositella soittamaan suoraan Osa-Tattikseen. Säästyy harmilta, kun ei tarvitse kuunnella autopurkamoiden edustajien nihkeilyä puhelimessa. Muita yhteistyöhaluisia paikkoja olivat Takuupurkamo Sapoma Oy ja Malmin Valio-osa Oy. Kaikkiin kannattaa olla yhteydessä hyvissä ajoin ennen kuin haluaa noutaa vyöt. [EDIT: korjattu autopurkamoiden listaa ja lisätty linkit]

Pesukone on kasvattanut lonkerot.

Nyt vöitä on pesty pari koneellista ja pian turvavyökahleita ja sträppärivaljaita saa tilattua myös harmaan ja hopean sävyissä! Toivoin myös muita värejä, erityisesti punaisen sävyjä, mutta niitä kuulemma liikkuu hyvin vähän nykyautoissa.

Muilta osin retkeni Tattarisuolle käytettyjen turvavöiden perässä oli menestys! Saa nähdä kumpi kestää kauemmin: turvavyövarastoni vai intoni ommella niistä kaikenlaista.

Lahjeremmit ja heijastimet

Taas oli uuden ostaminen lähellä. Innostuin tekemään pyörän sisäkumista lahjeremmejä pyöräilykätyttöön ja siihen tarvitsen heijastinta.

Kartoitin vaihtoehtoja eri kaupoista sekä nettimyymälöistä ja totesin hinnan ja laadun vaihtelevan valtavasti. Olin jo valmis tilaamaan, kunnes…

Löysin kirpputorilta huomioliivit 0,50 eurolla. Niistä saan ratkottua irti 2,5 metriä 50 mm leveää heijastinnauhaa, mikä riittää tarpeisiini pitkäksi aikaa. Liiveillä on kaikenlaiset turvasertifioinnit, joten nauha voi olla laadukkaampaakin kuin satunnainen kangaskaupan tuote.

0,20 euron metrihinnalla se oli ainakin edullisempaa kuin Eurokankaan heijastinnauha.

Kirpputorilöytöjä vastoin todennäköisyyksiä

En voi olla ihailematta niiden kirppismyyjien rohkeutta, jotka kylmänä päivänä tai tihkusateessa pitävät yksin ainoaa pöytää koko torilla. Oma optimismini olisi taittunut niin paljon aikaisemmin kuin näiden kuvassa Hietalahden torin keskellä näkyvien myyjien.

Kävin ohikulkiessani katsomassa pöydän tarjonnan enemmän solidaarisuudesta kuin löytöjen toivossa.

Vaan kuinka ollakaan, kaupan oli hohtavan neonpinkki matkalaukkuvyö! Voitto!

Niin paljon nostoliinoja!

Pyöräillessä löytyi muutamia harvinaisen kauniisti aseteltuja lavoja.

Kas, onko se jonkinlaista hihnaa? Olihan se, ja niitä löytyi aina vain lisää!

Kahdelta lavalta ja maasta, osin hautautuneena, löytyi koko pino samanlaisia, loppuunkäytettyjä nostoliinalenkkejä. Sidoin ne paketiksi ja paketin tarakalle.

Pesin ja niputin lenkit. Tosi pehmeää ja kiiltävää matskua! En ole valkoista väriä juurikaan suosinut, mutta näistä on kyllä tehtävä jotakin. Ehkä sträppärivaljaat?

Ensimmäinen käyttökohde nostoliinoille löytyi WÄRK:festeillä, kun yksi niistä pääsi Anarkistimarttojen virkkaaman laukun olkahihnaksi.

 

Tarranauhaa roskalavalta

Elokuvateatterin roskalavalta lähti mukaan tällainen kolme metriä leveä mainoskangas.

Tähän mennessä mainoksesta on irronnut 11 metriä 50-millistä tarranauhaa ja työhuonekämppis teki sen tukevasta kankaasta polkupyörän lukkoketjulle suojan. Kissa ei liity mihinkään, se vain norkoili paikalla.

Kangasta on vielä aika monta neliömetriä jäljellä. Isona kuvana se ei miellytä, mutta pieninä paloina siitä löytyy hienoja pintoja ja yksityiskohtia. Saapa nähdä, mitä siitä vielä tekee.

If I wasn’t a boy

I was so broke growing up ... if I wasn't a boy ... I'd have nothing to play with.

Dallapén puiston Puistokirppikseltä löytyi hurjan hyvän sävyinen kangasvyö, joka on pilattu idiootilla painatuksella.

Vyö pääsee sarjaan “Niin typerät huumorivaatteet, että niiden poistaminen julkisesta tilasta on kansalaisvelvollisuus.” Pitää toivoa, että tekstistä ei saa selvää sen jälkeen, kun vyön on pilkkonut sopiviksi pätkiksi ja ommellut kahleiksi.

Tällä kertaa tällainen kaulapanta

Dyykkaaminen ja tongiskelu muuttaa tapaa, jolla ympäristöään tarkastelee. Katse hakee jatkuvasti hylättyjä tai pudonneita tavaroita, jotka voi laittaa tavalla tai toisella hyötykäyttöön. Useimmiten hylätyt tavarat ovat liian rikki tai muuten vain sellaisia, ettei niistä ole enää iloa. Nyt nurmikolla, puoliksi portaiden alla näkyi jotakin, jonka saman tien tunnistin joksikin kiinnostavaksi. Kaulapanta!

Eläinten pannat ja tarvikkeet ovat yleensä minulle käyttökelpoisia, sillä niissä on tukevia materiaaleja sekä runsaasti solkia ja renkaita. Tällä kertaa pannassa oli myös nimi ja puhelinnumero. Lähetin numeroon tekstiviestin ja saman tien puhelin soi: “Sä olet löytänyt meidän edesmenneen Ruffe-kissan pannan”.

Panta vaikutti olevan hyvin tärkeä soittajalle. Ruffen panta lähti eilen kirjeessä takaisin kotiinsa. Kaikkea hyvää sinne, ja Ruffelle myös.

Serious injury from sliding out

Eksyin polkupyörällä ja kas, mitä löysin! Hylätyt lastenrattaat, joista oli akselit poikki ja työntökahva murtunut. Parempikuntoisiin ei olisi raaskinut koskea siltä varalta, että joku saisi niistä vielä käyttökelpoiset rattaat, mutta näistä lähti kaikki käyttökelpoinen mukaan.

Vaunuista irtosi hihnoja, neliörenkaita ja solkia. Vasta hihnoja pestessä huomasin hienon yksityiskohdan:

Jonkun kahleet tulevat saamaan hienon yksityiskohdan!

//EDIT 29.9.2012

Ja tällaiset niistä tuli:

Retrorinkka paloiksi

Hietsumarketin rekkien välissä lattialla näkyi jotakin kiinnostavaa. Normaalisti olisi tuntunut ryöstöltä maksaa 7 euroa vanhasta rinkasta, josta on puolet vetoketjuista rikki ja kankaassa repeämiä, mutta ei tällä kertaa.

Lattialla oli Haltin rinkka, jollaisia ovat tuskin pariinkymmeneen vuoteen valmistaneet. Ihan upeat hohtavat violetin pinkit hihnat! Tällaisia ei saa mistään.

Nämä lähtivät rinkasta irti ja jatkokäytöön. Jee. Hohtopinkkejä settejä tulossa!

// EDIT 2.10.2013
Tällaisia kahleita rinkan hihnoista tuli. Valitettavasti nämä on myyty loppuun.

tarrata_cuffs-103_seatbelt-magenta_01_w900

Löytöjä Tampereen asemalta

Palatessani Jyväskylän Fetish Ball -kemuista vaihdoin junaa Tampereella. Odotellessani kiertelin asemalla ja löysin bänditavaraa myyvästä kojusta törkeän hienoja kengännauhoja! Piti ostaa parit, vaikka ei ihan halpoja olleetkaan.

Yhdistettynä kangasvöihin niistä voisi tulla jotakin tällaista. Loputtoman kivaa tyyppailla eri värejä ja kokeilla, kuinka ne toimivat yhdessä. Näiden kanssa tosin taidetaan mennä selkeän punamustalla linjalla.

Kangaskukkia ja kierrätysmietteitä

Tein löytöjä Kierrätyskeskuksessa: kankaisia tekokukkia! Nyt taitaa tulla niin keväisiä bondage-välineitä, ettei mitään järkeä.

Kiertiksen slogan “Älä tyydy uuteen” on useasti palannut mieleen uuden tavaran ostamista harkitessa. Sitten on voinut todeta, että ei, en tyydy uuteen, tälläkään munakellon, postitusvaa’an tai housujen ostamisella ei ole niin kiire, ettei sen löytymistä nettihuutokaupoista tai kirpputoreilta voi odottaa. Hieno elämänohje hankintoihin.

Lauantain löytöjä

Aamupäivällä juoksin yön aikana sataneen pehmeän lumen läpi Valtterin kirppikselle. Viime kerralla mukaan lähti seitsemän vyötä ja yksi laukku purettavaksi, mutta tällä kerralla osui kohdalle todellinen löytö: konkurssiin menneen ompelutarvikeliikkeen jäämistö! Ostin yli 50 euron ompelukoneneulat ja puolat runsaalla 10 eurolla.

Lisäksi löytyi erikoisleveä maastokuvioinen vyö ja mustavalkoinen huumoritekstivyö. Elän uskossa, että tekstivyön päälle ommeltava keskihihna peittää ankean sanoman (“Don’t play stupid with me… I’m better at it!”) ja jättää kivoja abstrakteja muotoja.

Kun tähän lisätään viiden japanilaisen ruokalajin ateria Ravintolapäivässä ja tyhjä ilta, voi lauantaita pitää varsin onnistuneena.

Tarvitsin putkea, löysin putkea.

Tässä yhtenä sunnuntaina totesin, että nyt tarvitsen muoviputkea, ja lähdin lenkille etsimään sitä. Kun valitsee juoksureittinsä oikein, yleensä tarvittavaa matskua on löytynyt aika hyvin. Tällä kertaa tämä oli kuitenkin jotain ihan naurettavaa: en odottanut, että yhdellä 40 minuutin juoksulla olisi kohdannut tällaisen valikoiman.

Näistä valitsin 1. kuvan siististi niputetut sähköputket. Lisäksi löytyi kahta erilaista taakansidontaliinaa ja pitkä kieppi letkua, josta voi tulla vaikka ovikiinnikkeiden ankkureita.

Ja mitkä ne ovat ne oikeat juoksureitit? Suosittelen lämpimimmin joutomaita suurten rakennustyömaiden ja teollisuusalueiden ympärillä. Niitä, ja muita unohdettuja alueita, joille romu kasaantuu.

Löytöjä, taas.

En ole hetkeen laskenut haalimiani vöitä, mutta viimeksi laskettaessa niitä oli noin 60. Sen jälkeen olen useamman kerran ostellut lisää kirppiksiltä ja useamman kerran päättänyt, että nyt saa riittää, ompelen olemassaolevat ennen kuin hankin lisää. Vöitä on jo varmasti yli sata.

Kiusaus mennä kirppiksille katsomaan, jos sattuisi löytämään jonkin upean vyön, on kuitenkin kova. Ja kun sinne menee, ei niitä käyttökelpoisia vöitä voi sinne jättää. Ja jos Jägermeister-vyö maksaa 10 senttiä, niin pakkohan se on ostaa.

Tänään mukaan tarttui 12 kangasvyötä, kolme hevosen talutinta ja kaksi laukkua, jotka purin osiin.

Uusi ompelukone!

Ensimmäiset tarrasiteet ompelin ystävän luona, sillä minulla ei ollut omaa ompelukonetta. Lisäksi sain korvaamatonta apua mallin miettimiseen ja mitoittamiseen, kun sovittelimme lakanakankaasta tehtyä sidemallia toistemme ranteisiin.

Siteet #02 – #09 ompelin äidiltä lainassa olleella Singerillä (en ole vielä kertonut, millaisia projekteja lainakoneella toteutettiin), mutta tuli hetki, kun minun oli palautettava kone. Tarvitsin siis oman koneen.

Koska halusin ostaa kerralla hyvän koneen, tutkin eri merkkejä, vierailin liikkeissä (ja kauhistuin hinnoista) ja kysyin suosituksia ompelevilta tutuilta. Lopulta ostin Malmilla sijaitsevasta liikkeestä huolletun vaihtokoneen, Bernina Record Electric 930:n. Mitä enemmän koneesta luen ja mitä enemmän sitä käytän, sitä vaikuttavammalta se tuntuu.

Bernina 930 -konetta valmistettiin Sveitsissä 1982-89 ja se on aikansa Berninan huippumalli. Se on yhä etsitty ja haluttu laite. Yhden lukemani arvion mukaan Berninan ompelukoneet 730, 830 ja 930 ovat paras koskaan valmistettu ompelukoneiden sarja.

Olen ommellut moderneilla keskitason koneilla enkä ole aikaisemmin kokenut sellaista tuntumaa kuin Berninassa. Kone on raskas, kokonaan metallia ja vaikka se on melkein 30 vuotta vanha, se ompelee tasaisesti, pehmeästi ja täsmällisesti. Kaikki siinä tuntuu laadukkaalta ja toimivalta. Olen ollut koneesta täysin innoissani.

Tänään ompelin ensimmäisen sideparin (pinkki T#10) Berninalla ja se on jotakin aivan muuta kuin aikaisemmat käyttämäni koneet. Voi olla, että olen 29 vuoden iässä ostanut viimeisen ompelukoneen mitä tulen tarvitsemaan.

Vertailu Berninan ja Singerin tekemistä vahvikeompeleista: vasemmalla 2000-luvun Singer, oikealla 1980-luvun Bernina. Olen fani.

Kevät tuli / lumi suli / lumen alta / esiin tuli

Välillä materiaalit uusiin luomuksiin tulevat vastaan, kun sitä vähiten odottaa.

Valokuvasin Flow-festivaalin pyöräparkkia, kun hiekkakasasta pilkisti roskien seasta hihnoja. Kaivoin ne esiin ja ne osoittautuivat järeiksi kuormaliinoiksi. Pari kierrosta pesukoneessa sai ne myös paljastamaan värinsä: toinen on oranssi, toinen hopeanharmaa.

En ole vielä ommellut näistä mitään, mutta materiaalin täysin ylimitoitettu tukevuus kiehtoo. Täysin ylimitoitettu siinä tapauksessa, jos näillä kiinnitetään mitään henkilöautoa kevyempää.