Maailman söpöimmät asevoimat

haugoh-military-surplus

Joskus epäilen näiden löytämieni armeijan ylijäämätarvikkeiden autenttisuutta. Tämä vyö löytyi kirpputorilta Lahdesta.

Haluaisin tietää, minkä valtion asepuvun väreissä nyt ollaan. Lisäksi haluaisin tietää, missä ollaan oltu niin kaukaa viisaita, että on painettu vyöhön jo valmistusvaiheessa “MILITARY SURPLUS”, armeijan ylijäämää?

Epäilen häikäilemätöntä väärennöstä. Hienot raidat joka tapauksessa! Tästä vyöstä tulee pirteät kahleet.

haugoh-military-surplus_2

Pari laukkua paloiksi

Nimetön reppu ja Quicksilverin olkalaukku

Joku oli heittänyt pois jonkun merkittömän selkärepun ja Quicksilverin kassin. Molemmat olivat siinä määrin nuhjaantuneet, että tohdin suorittaa laukuille dissektion.

Rest In Pieces.

Laukuista lähti

  • hieman hihnaa kahdessa eri leveydessä
  • erilaisia solkia ja muoviosia
  • muutama leveämpi solki. Näistä olin mielissäni, sillä niitä kuluu strap-on -valjaisiin, eikä niitä löydy kovin usein.

Pitäisi varmaankin kehittää jokin väline pelkästään pistosolkien (eli pikalukkojen, kuvassa ylimmät soljet vasemmalla) ympärille, sillä niitä alkaa olla aika valtavat määrät.

Laukkuja osiin!

Laukkuja purettaviksi

Sain roskista löytyneen golf-bagin ja loppuun käytetyn repun purettaviksi.

Laukuista puretut soljet

Vähän saksia, vähän puukkoa, ja tämän verran osia laukuista jäi käytettäväksi. Pienestä repusta sai irti enemmän ja parempilaatuisia osia kuin suuresta bägistä.

Solkipilli, pillisolki

Pistosolkia kertyy aika paljon, koska niille en ole vielä keksinyt mitään käyttöä. Tämä oli yllättävä kuriositeetti: pistosolki, joka sisältää myös pillin. Pitäisikö nyt kehittää kahleet näiden ympärille, ihan vain soljen kummallisuuden vuoksi?

Vahvempia lankoja

Kahleet #113 valmistumassa

114. kahleparin vahvikkeiden päättelyä.

Tänään Tarratan työhuoneella valmistuivat musta-magentat kahleet.

Tähän asti olen ommellut kahleiden vahvikkeet tavallisella Coats Duet -polyesterilangalla. Sekin on hyvin vahvaa ja vahvikkeet ovat pitäneet, mutta turvavöitä ja muita raskaampia ompeluksia tutkiessa omat ohuet langat ovat alkaneet tuntua riittämättömiltä. KATEUS HERÄSI.

5000 metriä A&E-teollisuusompelukonelankaa (vahvuus 50) ja 1000 metriä Coats Duet -lankaa (vahvuus 100)

5000 metriä A&E-teollisuusompelukonelankaa (vahvuus 50) ja 1000 metriä Coats Duet -lankaa (vahvuus 100)

Tilasin kokeeksi Ompelukonekeskus Koivulta teollisuusompelukonelankaa. 5000 metrin rulla oli vaikuttavan kokoinen. Muutamia ongelmia oli ratkottavana sen käyttöönotossa:

  • Lanka ei ole tavallisella, pyörivällä rullalla vaan vaatii lankatelineen, jolta lanka voi nousta ylöspäin. Huomasin, että painavan rullan voi laittaa pöydälle ompelukoneen taakse, kiertää langan koneen päällä olevan lankatelineen kautta ja sen jälkeen langoittaa normaalisti. Hyvin toimii!
  • Langankireyden säädöissä oli mentävä sellaisiin lukemiin, mitä en ole ennen uskaltanut edes kokeilla. Lanka kuitenkin kesti hyvin ja siistiä saumaa alkoi tulla alun sykkyröiden jälkeen.

Viimeksi valmistuneisiin noin kymmeneen kahlepariin olen ommellut vahvikkeet kovimmille joutuviin kohtiin tällä teollisuuslangalla. Vaikka edellinenkin lanka oli kyllin hyvää, on aina mukavaa voida tehdä asiat paremmin.

Tällä siis mennään jatkossa! Koska teollisuuslangan värivalikoimat ovat hyvin rajalliset, niin kirjaviin kahleisiin teen vahvikkeet yhä tavallisella ompelulangalla.

Valmit kahleet käytetystä turvavyöstä ja rinkan hihnoista.

Valmit kahleet käytetystä turvavyöstä ja rinkan hihnoista.

Tietovuoto

Niittivyöt

Jos harrastaa BDSM-välineiden ompelua, kannattaa olla tarkkana siitä, kenelle asiasta puhuu. Jos naapurit saavat tietää kellarissa olevasta bondage-pajasta, voi käydä niin, että he eivät heitäkään vanhoja vöitään roskikseen, vaan tarjoavat niitä kahleiden materiaaliksi.

Kiitokset naapurille! Niittikahleita tulossa!

Turvavyövarastoja täydentämässä

Kahleet auton turvavyöstä luonnollisessa ympäristössään.

Teen käytetyistä auton turvavöistä kahleita ja strap-on -valjaita. Materiaalina vyö on mainiota: Äärimmäisen kestävää, tiheään punottua hihnaa, joka tuntuu iholla tukevalta ja sileältä. Turvavyön myös tunnistaa helposti ja tutun materiaalin kohtaaminen uudessa yhteydessä on mielestäni yksi kierrätyskäsitöiden hauska puoli..

Turvavyövarastoni olivat käyneet vähiin ja soittelin läpi netistä löytämiäni autopurkamoita. Kaikki eivät olleet kiinnostuneita keskustelemaan käsityöläisen kanssa, jonka tuomat kassavirrat olisivat tuskin kummoisia. Muistiinpanoni puheluista täyttyivät riveistä kuten “vihamielinen”, “vihamielinen, mahdollisesti yhteistyöhaluinen”, “miltei ystävällinen”.

Osa-Tattis Oy oli ainoa, josta sain kuulla ystävällisen vastauksen ja mahdolliselta kuulostavan diilin. Muualla ei joko ymmärretty yhtään mitä halusin (“Minkä merkkinen auto sulla on? Minkä merkkinen auto?”), myytiin vain kelakoneiston kanssa (“30 € kappale”) tai ei haluttu keskustella asiasta lainkaan ().

Soitellessa aloin huomata yhtenäisyyttä firmojen osoitteissa: Rattitie, Tuulilasitie, Kytkinpolku, Akkutie… Pian käsitin, että kaikki nämä auto- ja varaosaliikkeet ovat keskittyneet pienelle alueelle Tattarisuolle.

Kaarihalleja ja viivasuoria teitä.

Tähän varaosaliikkeiden ghettoon suuntasin eräänä arki-iltana päivätöiden jälkeen. Alue oli täynnä kaarihalleja, parkkialueita ja ainoa kohtaamani ihminen oli mursuviiksinen rekkakuski, joka ei sanonut sanaakaan, kun kysyin tietä Osa-Tattikseen. Osoitti sentään sormella olkansa yli.

Alan olla lähellä.

Osa-Tattis on löytynyt!

Osa-Tattiksen toimisto oli pienessä rähjäisessä parakissa, joka oli lattiasta kattoon täynnä hyllyjä, jotka olivat puolestaan täynnä auton osia. Tavaraa oli valtavasti pienessä tilassa. Seinällä oli tyttökalenteri, yhdessä nurkassa pönttökiuas. Kiukaan tarkoitus oli pitää parakki lämpimänä halvemmalla kuin sähkölämmitin.

Liikkeen edustaja istui tuolissaan pipo päässä ja toppatakki päällä, sillä parakin lämpötila oli 10-15 astetta. Hän nosti eteeni kolme muovikassillista autonromuista leikkaamiaan turvavöitä ja ostin koko kasan. Juttelimme tovin, lähinnä koirista, ja sitten palasin saaliineni bussipysäkille.

Kolme kassillista arvojätettä

Jos joku muu etsii käytettyjä turvavöitä, niin voin suositella soittamaan suoraan Osa-Tattikseen. Säästyy harmilta, kun ei tarvitse kuunnella autopurkamoiden edustajien nihkeilyä puhelimessa. Muita yhteistyöhaluisia paikkoja olivat Takuupurkamo Sapoma Oy ja Malmin Valio-osa Oy. Kaikkiin kannattaa olla yhteydessä hyvissä ajoin ennen kuin haluaa noutaa vyöt. [EDIT: korjattu autopurkamoiden listaa ja lisätty linkit]

Pesukone on kasvattanut lonkerot.

Nyt vöitä on pesty pari koneellista ja pian turvavyökahleita ja sträppärivaljaita saa tilattua myös harmaan ja hopean sävyissä! Toivoin myös muita värejä, erityisesti punaisen sävyjä, mutta niitä kuulemma liikkuu hyvin vähän nykyautoissa.

Muilta osin retkeni Tattarisuolle käytettyjen turvavöiden perässä oli menestys! Saa nähdä kumpi kestää kauemmin: turvavyövarastoni vai intoni ommella niistä kaikenlaista.

Renkaita loppuelämäksi

13-02-04_pet-hardware

Kahleissa ja pannoissa käyttämäni metallirenkaat ovat olleet yhtenään loppumassa. On ollut vähän kuumottavaa, kun tilauslistalla on ommeltavaa ja rengasrasiasta poimitaan viimeisiä pohjalta.

Loputtomasti en halunnut ostaa käsityökauppojen kalliita pikkupaketteja. Kolusin nettiä, tein tilauksen ja tänään Tsekeistä saapui pieni kuuden kilon pakkaus, joka ratkaisee tarvikeongelman pitkäksi aikaa!

Jäähallin kirpputori

13-01-27_jaahallin-kirppis_04

En tiedä miten minulta on kunnollisen kirpputorin kaipuussani jäänyt huomaamatta, että Helsingin jäähallin kirppis on toiminnassa. Viimeksi olen käynyt siellä joskus vuosituhannen vaihteessa, jolloin kirppiskiertueeseen kuului VR:n makasiinien kirpputori, Forumin parkkihallin tori ja jäähallin kirppis.

Viime viikonloppuna kokeiltiin jäähallin kirpputori. Se on avoinna lauantaisin ja sunnuntaisin kello 9-13. Myyjät tosin siivosivat tavaroitaan pois jo tuntia ennen sulkemisaikaa, joten siellä kannattaa olla hyvissä ajoin.

13-01-27_jaahallin-kirppis_02

Oikein hyvä kirppishän se oli. Suuri ja tilava. Myyntipöydissä oli lähes pelkästään ihmisten vanhoja tavaroita ja uutta tavaraa myyviä ammattimyyjiä oli tuskin ollenkaan. Tämä on siis mielestäni hyvä asia.

Mukaan lähti lankoja ja ompelukoneen puolia, Vansin huppari (2 €), luistimet (7 €), iso nippu kangasvöitä ja punainen Nalle Puh -reppu (0,1 €), jossa kaikki kulki kotiin.

13-01-27_jaahallin-kirppis_05

Sen jälkeen, kun Valtterin kirpputori sulki ovensa joulukuussa 2012, jäähallin kirpputori vaikuttaa olevan parasta, mitä Helsingin kirppisskenellä on tarjota.

13-01-27_jaahallin-kirppis_01  13-01-27_jaahallin-kirppis_03

Pyöräilykypärä ja mobiiliblogaus

image

Sain unohdetun, viisi vuotta vanhan pyöräilykypärän. Riivin siitä irti kaiken käyttökelpoisen ja nämä osat tulivat käyttöön:

image

En ole edes kaupoista löytänyt yhtä laadukasta hihnaa kuin mitä pyöräilykypärissä on käytetty.

Tämä on myös testipostaus: hankin uuden HTC One X- puhelimen ja latasin siihen WordPress-sovelluksen. Nyt kokeilen päivittää blogia Tampere-Helsinki -junasta.

Hyvin vaikuttaa toimivan, tosin siitä, miltä kuvat näyttävät, ei ole mitään hajua. Tekstin korjaus ainakin toimii tosi hyvin tätä töpötellessä, mikä tekee kirjoittamisesta nopeaa. Korjaus toimii melkein aavemaisen hyvin.
image

Riippumaton tien pää.

Kas kas, mitä roskiksesta löytyi: riippumatto! Valitettavasti se oli aika pahasti homehtunut. Otin irti sen, minkä sain.

Tästä ei jäänyt käteen muuta kuin kaksi järeää, hitsattua teräsrengasta. Näin tukevia renkaita ei tosin mistään muualta saa. Palautin loput matosta jäteaitaukseen, nyt tosin sekajätteen sijasta energiajakeeseen.

Laukut osiin

Ihmiset ovat parhaimmillaan siten kivoja, että ne ottavat minulle talteen asioita, joita tietävät minun tarvitsevan. Niinkuin nämä roskiksesta löytyneet risat laukut. Laukkujen lisäksi kasassa on roskalavalta löytämäni jalkatuet.

Sakset ja mattopuukko pienensivät kasan näihin osasiin:

Tarvikevarastot täydentyvät muovi- ja metalliosilla, parilla kiepillä hihnaa ja pätkillä tarranauhaa. Jei.

Sunnuntairetki kirpputorille

Vaihtoehtoni määränpäähän pääsemiseen ovat yleensä julkinen liikenne, polkupyörä tai jalkaisin kulkeminen. Jos haluaa löytää uusia paikkoja, roskalavoja ja pieniä seikkailuja, pyörä ja omat jalat ovat ehdottomat kulkuvälineet.

Tänään juoksin Vallilan makasiinien kirpputorille ja takaisin. Olen asunut jo aika monta vuotta samoilla kulmilla ja yhä vain ne yllättävät, kun liikkeelle lähtee jalkaisin.

Pasilan ja Vallilan tienoilta löytyi taas aivan uusia näkökulmia tuttuihin kaupunginosiin.

Hylätty Aerobie-frisbee katolla Vallilassa!

Uutta Helsinkiä rakentuu vanhan tilalle.

Roskiksessa punaista messumattoa vaikka kuinka paljon. Sääli, ettei ole käyttöä nyt.


Hetkinen, olenko enää edes Helsingissä? Aivan uuden ja vieraan näköisiä alueita.

Entä mitä kirpputorilta lopulta löytyi?  

Kangasvöitä, nauhaa, tekstiililiimaa ja huomioliivit, joista lähtee irti pari metriä heijastinnauhaa. Yksi myyjä, joka loukkaantui verisesti tinkimisyrityksistä ja heittäytyi kusipääksi.

Hyvä ja onnistunut retki! Eniten loppujen lopuksi pidin matkasta sinne ja takaisin.

Kirpputorilöytöjä vastoin todennäköisyyksiä

En voi olla ihailematta niiden kirppismyyjien rohkeutta, jotka kylmänä päivänä tai tihkusateessa pitävät yksin ainoaa pöytää koko torilla. Oma optimismini olisi taittunut niin paljon aikaisemmin kuin näiden kuvassa Hietalahden torin keskellä näkyvien myyjien.

Kävin ohikulkiessani katsomassa pöydän tarjonnan enemmän solidaarisuudesta kuin löytöjen toivossa.

Vaan kuinka ollakaan, kaupan oli hohtavan neonpinkki matkalaukkuvyö! Voitto!

Niin paljon nostoliinoja!

Pyöräillessä löytyi muutamia harvinaisen kauniisti aseteltuja lavoja.

Kas, onko se jonkinlaista hihnaa? Olihan se, ja niitä löytyi aina vain lisää!

Kahdelta lavalta ja maasta, osin hautautuneena, löytyi koko pino samanlaisia, loppuunkäytettyjä nostoliinalenkkejä. Sidoin ne paketiksi ja paketin tarakalle.

Pesin ja niputin lenkit. Tosi pehmeää ja kiiltävää matskua! En ole valkoista väriä juurikaan suosinut, mutta näistä on kyllä tehtävä jotakin. Ehkä sträppärivaljaat?

Ensimmäinen käyttökohde nostoliinoille löytyi WÄRK:festeillä, kun yksi niistä pääsi Anarkistimarttojen virkkaaman laukun olkahihnaksi.

 

Kypärä palasiksi!

Työpaikan roskiksesta löytyi pyöräilykypärä aikojen takaa. Hyvänen aika, ei käyttöesineitä heitetä pois!

Ei ainakaan ennen kuin niistä on riipinyt irti kaiken käyttökelpoisen materiaalin.

Pyöräilykypärät menettävät vuosien mittaan kykynsä vaimentaa iskuja, joten kypäräksi tästä ei enää ollut. Sen sijaan vanhastakin pyöräilykypärästä saa irti yllättävän pitkän pätkän erinomaista hihnaa.

Tarranauhaa roskalavalta

Elokuvateatterin roskalavalta lähti mukaan tällainen kolme metriä leveä mainoskangas.

Tähän mennessä mainoksesta on irronnut 11 metriä 50-millistä tarranauhaa ja työhuonekämppis teki sen tukevasta kankaasta polkupyörän lukkoketjulle suojan. Kissa ei liity mihinkään, se vain norkoili paikalla.

Kangasta on vielä aika monta neliömetriä jäljellä. Isona kuvana se ei miellytä, mutta pieninä paloina siitä löytyy hienoja pintoja ja yksityiskohtia. Saapa nähdä, mitä siitä vielä tekee.

If I wasn’t a boy

I was so broke growing up ... if I wasn't a boy ... I'd have nothing to play with.

Dallapén puiston Puistokirppikseltä löytyi hurjan hyvän sävyinen kangasvyö, joka on pilattu idiootilla painatuksella.

Vyö pääsee sarjaan “Niin typerät huumorivaatteet, että niiden poistaminen julkisesta tilasta on kansalaisvelvollisuus.” Pitää toivoa, että tekstistä ei saa selvää sen jälkeen, kun vyön on pilkkonut sopiviksi pätkiksi ja ommellut kahleiksi.