Serious injury from sliding out

Eksyin polkupyörällä ja kas, mitä löysin! Hylätyt lastenrattaat, joista oli akselit poikki ja työntökahva murtunut. Parempikuntoisiin ei olisi raaskinut koskea siltä varalta, että joku saisi niistä vielä käyttökelpoiset rattaat, mutta näistä lähti kaikki käyttökelpoinen mukaan.

Vaunuista irtosi hihnoja, neliörenkaita ja solkia. Vasta hihnoja pestessä huomasin hienon yksityiskohdan:

Jonkun kahleet tulevat saamaan hienon yksityiskohdan!

//EDIT 29.9.2012

Ja tällaiset niistä tuli:

Retrorinkka paloiksi

Hietsumarketin rekkien välissä lattialla näkyi jotakin kiinnostavaa. Normaalisti olisi tuntunut ryöstöltä maksaa 7 euroa vanhasta rinkasta, josta on puolet vetoketjuista rikki ja kankaassa repeämiä, mutta ei tällä kertaa.

Lattialla oli Haltin rinkka, jollaisia ovat tuskin pariinkymmeneen vuoteen valmistaneet. Ihan upeat hohtavat violetin pinkit hihnat! Tällaisia ei saa mistään.

Nämä lähtivät rinkasta irti ja jatkokäytöön. Jee. Hohtopinkkejä settejä tulossa!

// EDIT 2.10.2013
Tällaisia kahleita rinkan hihnoista tuli. Valitettavasti nämä on myyty loppuun.

tarrata_cuffs-103_seatbelt-magenta_01_w900

Ensikosketus sisäkumeihin

Hyviä ideoita syntyy joskus pakosta: tällä kertaa tuli Tarratan tyyliin sopivat etiketin kiinnityslenkit polkupyörän sisäkumista.

Olin toimittamassa tilattuja kahleita, mutta etiketin kiinnittämiseen käyttämäni paperinarut olivat unohtuneet toisaalle. Oli jo kiire, joten piti ideoida jotain nopeasti. Kotoa löytyi vanha polkupyörän sisäkumi ja nitoja ja hops, äkkiä Tarratalla oli uudet ja itsensä näköiset etiketit!

Hei hei, paperinarut, en oikein pitänytkään teistä.

Tämä oli kokeilu sisäkumeilla sai innostumaan materiaalista. Käydessäni ostamassa pyöräilykamoja Helsinginkadun Cycle Centeristä kysyin samalla, sattuisiko huollon puolella olemaan rikkinäisiä sisäkumeja. Sain niitä mukaani koko kassillisen.

Leikkasin kumit auki ja pesin ne pesukoneessa. Inspaavaa ja haastavaa materiaalia! Saa nähdä, mitä kaikkea näistä keksii tehdä.

Osiksi pitää sinun jälleen tuleman

Vuonna 2006 ostin Deuter Bike I -repun, joka siitä lähtien palveli lähes päivittäisessä käytössä. Todella hyvä ja kestävä reppu, mutta vuonna 2012 kankaat olivat lopullisesti kulahtaneet, päävetoketju hajonnut ja repun oli aika jatkaa matkaansa.

Pitkään mukana kulkeneisiin tavaroihin kiintyy. Tämäkin reppu on ollut vaikka missä mukana, monen eri ihmisen kanssa, monessa eri maassa ja kaupungissa.

Repusta jää käyttöön:

  • nippu eri levyisiä hihnoja
  • muutamia solkia, alumiinikiskot
  • selkäpehmuste istuinalustaksi
  • pala oranssia tarraa

Nämä menevät kohta pesukoneeseen, loput pudotetaan juhlallisin menoin energiajakeeseen.

Joillakin seuraavaksi valmistuvien kahleiden osilla tulee olemaan pitkä tarina.

Löytöjä Tampereen asemalta

Palatessani Jyväskylän Fetish Ball -kemuista vaihdoin junaa Tampereella. Odotellessani kiertelin asemalla ja löysin bänditavaraa myyvästä kojusta törkeän hienoja kengännauhoja! Piti ostaa parit, vaikka ei ihan halpoja olleetkaan.

Yhdistettynä kangasvöihin niistä voisi tulla jotakin tällaista. Loputtoman kivaa tyyppailla eri värejä ja kokeilla, kuinka ne toimivat yhdessä. Näiden kanssa tosin taidetaan mennä selkeän punamustalla linjalla.

Kangaskukkia ja kierrätysmietteitä

Tein löytöjä Kierrätyskeskuksessa: kankaisia tekokukkia! Nyt taitaa tulla niin keväisiä bondage-välineitä, ettei mitään järkeä.

Kiertiksen slogan “Älä tyydy uuteen” on useasti palannut mieleen uuden tavaran ostamista harkitessa. Sitten on voinut todeta, että ei, en tyydy uuteen, tälläkään munakellon, postitusvaa’an tai housujen ostamisella ei ole niin kiire, ettei sen löytymistä nettihuutokaupoista tai kirpputoreilta voi odottaa. Hieno elämänohje hankintoihin.

Lauantain löytöjä

Aamupäivällä juoksin yön aikana sataneen pehmeän lumen läpi Valtterin kirppikselle. Viime kerralla mukaan lähti seitsemän vyötä ja yksi laukku purettavaksi, mutta tällä kerralla osui kohdalle todellinen löytö: konkurssiin menneen ompelutarvikeliikkeen jäämistö! Ostin yli 50 euron ompelukoneneulat ja puolat runsaalla 10 eurolla.

Lisäksi löytyi erikoisleveä maastokuvioinen vyö ja mustavalkoinen huumoritekstivyö. Elän uskossa, että tekstivyön päälle ommeltava keskihihna peittää ankean sanoman (“Don’t play stupid with me… I’m better at it!”) ja jättää kivoja abstrakteja muotoja.

Kun tähän lisätään viiden japanilaisen ruokalajin ateria Ravintolapäivässä ja tyhjä ilta, voi lauantaita pitää varsin onnistuneena.

Tarvitsin putkea, löysin putkea.

Tässä yhtenä sunnuntaina totesin, että nyt tarvitsen muoviputkea, ja lähdin lenkille etsimään sitä. Kun valitsee juoksureittinsä oikein, yleensä tarvittavaa matskua on löytynyt aika hyvin. Tällä kertaa tämä oli kuitenkin jotain ihan naurettavaa: en odottanut, että yhdellä 40 minuutin juoksulla olisi kohdannut tällaisen valikoiman.

Näistä valitsin 1. kuvan siististi niputetut sähköputket. Lisäksi löytyi kahta erilaista taakansidontaliinaa ja pitkä kieppi letkua, josta voi tulla vaikka ovikiinnikkeiden ankkureita.

Ja mitkä ne ovat ne oikeat juoksureitit? Suosittelen lämpimimmin joutomaita suurten rakennustyömaiden ja teollisuusalueiden ympärillä. Niitä, ja muita unohdettuja alueita, joille romu kasaantuu.

Pakkaukset hyötykäyttöön!

Lauantain juoksulenkillä löytyi ihan uudenlaista matskua! Kovapintaista pakkaushihnaa, jota kuitenkin pystyy ompelemaan. Bonuksena hihnassa on palasia punaisella tussilla tehdyistä pakkausmerkinnöistä.

Mallailin vähän, hihna näyttää hyvältä yhdistettynä mustaan turvavyöhön. Tästä tehdään vielä kahleet, kunhan tilauslistalla olevat on ommeltu.

Töihin pyöräillessä löytyi myös kelpo pätkä taakkahihnaa! Kai tämä on jonkun ohi jyristelleen rekan kyydistä pudonnut. Nyt siitä tulee bondage-tarvikkeita.

Halusin kokeilla hihnan värjäämistä, mutta internet ei osannut kertoa, onko materiaali nylonia vai polypropeenia. Muista projekteista oli jäänyt eBaysta ostettua Rit-värjäysainetta ja puolen tunnin huljuttelu väriliuoksessa paljasti, että värjäytymätöntä polypropeeniahan tuo oli. Höh. Tehdään sitten oransseja juttuja.

Ei ihan hukkaan mennyt kuitenkaan: kokeilussa selvisi, että sekaan heitetty PVC-letku värjääntyi täydellisesti!

Löytöjä, taas.

En ole hetkeen laskenut haalimiani vöitä, mutta viimeksi laskettaessa niitä oli noin 60. Sen jälkeen olen useamman kerran ostellut lisää kirppiksiltä ja useamman kerran päättänyt, että nyt saa riittää, ompelen olemassaolevat ennen kuin hankin lisää. Vöitä on jo varmasti yli sata.

Kiusaus mennä kirppiksille katsomaan, jos sattuisi löytämään jonkin upean vyön, on kuitenkin kova. Ja kun sinne menee, ei niitä käyttökelpoisia vöitä voi sinne jättää. Ja jos Jägermeister-vyö maksaa 10 senttiä, niin pakkohan se on ostaa.

Tänään mukaan tarttui 12 kangasvyötä, kolme hevosen talutinta ja kaksi laukkua, jotka purin osiin.

Kevät tuli / lumi suli / lumen alta / esiin tuli

Välillä materiaalit uusiin luomuksiin tulevat vastaan, kun sitä vähiten odottaa.

Valokuvasin Flow-festivaalin pyöräparkkia, kun hiekkakasasta pilkisti roskien seasta hihnoja. Kaivoin ne esiin ja ne osoittautuivat järeiksi kuormaliinoiksi. Pari kierrosta pesukoneessa sai ne myös paljastamaan värinsä: toinen on oranssi, toinen hopeanharmaa.

En ole vielä ommellut näistä mitään, mutta materiaalin täysin ylimitoitettu tukevuus kiehtoo. Täysin ylimitoitettu siinä tapauksessa, jos näillä kiinnitetään mitään henkilöautoa kevyempää.