Kun joululahjoiksi tilatut kahleet ja muut välineet oli ommeltu, joululomalla oli aikaa pelata myös konsolipelejä.

PS3:n pelissä Silent Hill: Homecoming tuli vastaan ihmistä muistuttava hirviö, jossa ei oikein mikään ollut kohdillaan. Hirviö kohtasi loppunsa ja lähempää tarkasteltuna se muodostui kahdesta yhteen sulautuneesta vartalosta, jotka ovat lisäksi sidottu remmeillä. Kuvatuksen design oli ottanut vahvasti vaikutteita fetissikuvastosta remmeineen ja ballet-kenkineen.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun kauhu lainaa BDSM- ja fetissikuvastosta. Tunnetuin esimerkki yhdistelmästä lienee Hellraiserin cenobitet, joiden asut ovat kiiltävää nahkaa. Niillä tosin taitaakin olla jotain seksuaalista twistiä kidutuksissaan.

Luultavasti eri alakulttuurien välillä käydään myös vuoropuhelua: kauhu lainaa fetissikuvastolta, fetissikuvasto ottaa vaikutteita kauhukuvastosta.

BDSM- ja fetissilainat kauhuelokuvissa herättävät kysymyksiä. Kokevatko pelien ja elokuvien tekijät bondage- ja fetissiteemat niin häiritsevinä, että toivovat niiden avulla saavansa lisäkerroksia teostensa pelottavuuteen? Kuinka lopputuloksen kokevat ne, joiden omaan arkeen ja seksielämään kuuluu nahka ja remmit?

Ehkä erilaiset kauhukuvat väistämättä osuvat erilaisille ihmisille eri tavoilla. Toisille hirveintä on esimerkiksi hukkumisen uhka elokuvassa, toisille taas Silent Hillin ja Hellraiserin väkivallan ja seksuaalisuuden yhdistelmät.

Yksi toistuvasti kauhu- ja toimintapeleissä hämmentävä yhdistelmä on paljaan pinnan ja kauhun yhdistelmä. Silent Hillin sairaanhoitajahirviöiden kohdalla en osaa tulkita, haluaako peli pelaajan pelkäävän vai kiihottuvan.

Kamoon, pelintekijät, rohkeasti nyt! Kyllä te voitte tehdä naishahmon, joka on yksinomaan pelottava. Ei niiden ole aina oltava myös hottiksia.

Tämä kuvio toistuu pelimaailmassa lähes pakonomaisesti. Jos hahmo on naispuolinen, niin sen on oltava myös seksikäs ja seksikkäällä tarkoitetaan tässä yhteydessä paljasta pintaa ja järjettömiä asuja. Tässä pari esimerkkiä.

 Batman: Arkham City

Prince of Persia: Warrior Within

Soul Calibur V

Esimerkkejä olisi loputtomasti, mutta jätetään tällä kertaa tähän. Pelien naishahmojen järjettömästä designistä on kirjoitettu laajalti, kuten tässä erinomaisessa blogitekstissä: Clothes I’m forced to wear in the majority of MMORPGS.

Tällaiset joululomamietteet tällä kertaa. Lopuksi vielä ihan kiinnostava videokatsaus BDSM-teemoja sivuaviin peleihin:

(Ruutukaappaus: KappAhlin 50 Shades of Grey -mallison sivut.)

Ajattelin, että BDSM ei pääse tästä enää enempää valtavirtaan, kun vaateliikeketju KappAhl mainosti raitiovaunujen ovissa 50 Shades of Grey -kirjasarjan innoittamaa alusvaatemallistoa. Mallistossa on “elegantteja, tyylikkäitä ja aistikkaita ja juuri Christian Greyn maun mukaisia” alusvaatteita, joiden joukosta löytyy yllättävästi myös pitsinaamio.

(Ruutukaappaus: KappAhlin 50 Shades of Grey -naamio.)

Väärässä olin, sillä vielä päästin syvemmälle valtavirtaan: nyt myös Lindexillä on vastaava vaatesarja, vaikkakin ilman BDSM-hittikirjan nimeä. Värit ja mallit ovat hyvin samankaltaiset. Koska KappAhlilla on naamionsa, niin Lindexinkin on pitänyt keksiä jotain: rintaliivien ja alushousjen joukosta löytyy höyhenhuiska.

Askel naamioista ja huiskoista pörrökäsirautoihin olisi pienenpieni.

(Ruutukaappaus: Lindexin Simply Seductive -mallisto)

KappAhlin 50 Shades of Grey -malliston mainosviestinnässä on kokonaan häivytetty BDSM-teema ja kirjojen pornografisuus, vaikka ne ovat suurimpana syynä kirjojen menestykseen ja niiden siivellä näitä alusvaatteitakin pyritään myymään.

Vaateliikkeen Life & style -lehdessä nro 4/2013 julkaisema artikkeli käyttää ilmaisuja kuten “intohimoinen rakkaustarina” ja “aito Fifty Shades of Grey -tunnelma”, mutta jättää sitomiset ja piiskaamiset kohderyhmän mielikuvituksen varaan. Myös “sisäinen jumalatar” jätetään mainitsematta, mistä olin huojentunut.

Miten olinkaan missannut tämän: Melissa Mäntylä on blogannut Tarratasta melkein pari kuukautta sitten! Artikkelin otsikko on “Älä osta paskaa”, mutta onneksi mainittu paska viittaa seksikauppojen halpisvälineisiin eikä Tarrataan. Tarrata on se ei-paska.

Erityisesti BDSM- ja fetissiosastolta löytyy ihan käsittämätöntä paskaa, mihin ei todellakaan kannata rahojaan laittaa. Jos tekee mieli tutustua valtaleikkien maailmaan niin pysy kaukana niistä pörröpehmusteella varustetuista käsiraudoista.
(…)
Suosittelen kokeilemaan suomalaista BDSM-tarvikekauppaa Tarrataa. Heidän välineensä valmistetaan kierrätysmateriaalista ja tarrakiinnityksen luvataan kestävän kovempaakin riuhtomista. Tarrata myy myös erittäin hyvännäköisiä strap-oneja. Niitäkään ei kannata ostaa tavallisista seksikaupoista, sillä yleensä ne ovat hyvin köykäisiä ja eivät mahdu kuin xs-kokoisten päälle.
 

Melissa Mäntylä nousi julkisuuteen saatuaan potkut päiväkodista seksibloginsa vuoksi. Tämä kuulosti huolestuttavasti yhdysvaltalaisen moraalin rantautumiselta Suomeen. Jenkeistä kuulee jatkuvasti uutisia esimerkiksi opettajista, jotka ovat irtisanottu käytyä ilmi, että heillä on taustaa pornossa tai muussa seksiin liittyvässä työssä.

Tätä seksi- ja pornonegatiivista asennetta on vaikea ymmärtää. Jos nämä ihmiset tekevät työnsä hyvin kouluissa ja päiväkodeissa, niin kuinka heidän taustansa pornon – tai tässä tapauksessa seksiblogin – parissa tekee heistä sopimattomia työhönsä? Ja kuinka kauan tämä stigma kestää? Onko heidät syytä sijoittaa loppuelämäkseen johonkin suojatyöpaikkaan, jossa he eivät vahingossakaan pääse kohtaamaan lapsia?

Jep. Ei tällaista asenneilmapiiriä tähän osaan maailmaa, kiitos.

Tästä huolimatta: mahtavaa, kun Tarrata on päässyt blogiin esiintymään esimerkkinä kunnollisista BDSM-välineistä!

Kas, aina hauskaa löytää mainintoja Tarratasta muista blogeista!

Nyt sellainen löytyi Ota Olivia-blogista, joka on “päiväkirja kotiäidin alistumisesta, seksistä ja matkasta BDSM:n maailmaa kurkkimaan.” Tarrata mainitaan hauskana pikkupuotina, joka myy kierrätysmateriaaleista tehtyjä BDSM-tarvikkeita.

Muuten blogi tarjoaa kiinnostavia, intiimin arkisia kurkistuksia yhden ihmisen kokemuksiin ja ajatuksiin teemasta. Opin myös uuden termin: DD, Domestic Discipline. Yhtäällä se on määritelty näin:

Domestic Discipline is the idea of using household chores as punishments. Very often this is compounded with other aspects of bdsm. (lähde)

Aina oppii uutta!

Aika yllättävästi useimmissa löytämissäni lähteissä oli vahvat hetero-olettamukset ja pidettiin selvyytenä, että mies on suhteen dominoiva osapuoli. Näissä mies on perheen pää ja pitää vaimonsa kurissa. Myös 50-lukulainen avioliittomalli ja raamattu mainittiin.

No, tämä on vain pikaisella surffauksella, pääasiassa amerikkalaisista lähteistä saatu pintaraapaisu aiheeseen. Eikä kukaan ole kahlittu määrittelemään ihmissuhteitaan sen mukaan, mitä niissä on internetissä kirjoitettu. Ja ihan tosi hyvä niin.

Tarratasta on tehty ensimmäiset lehtijutut! Tarrata pääsi feministisen aikakausilehti Tulvan juhlanumeron palstalle yhdessä tupladildojen ja Buck Angelin kanssa. Ei siis yhtään huonoon seuraan!

Kangasvyö on iholla pehmeämpi kuin seksikauppojen feikkinahka – puhumattakaan siitä, kuinka paljon siistimmältä Tarratan kahleet näyttävät.

Tulva: Toimituksen seksivalinnat

WÄRK:festien alla Voiman toimittaja haastatteli ja teki Tarratasta artikkelin Voiman verkkolehti Fifiin. Artikkeli käsittelee Tarratan lisäksi BDSM:ää yleensä. Kylmiltään sai puhelimessa vastailla hankaliinkin kysymyksiin, mutta ihan hyvä jutusta tuli.

“Tarrata kiteyttää monta itselle tärkeää asiaa: mä tykkään askarrella, ommella ja lisäksi siinä yhdistyy kierrätys ja seksimyönteisyys semmoiseksi mukavaksi komboksi. Se on ollut mulle tosi mieluisa juttu”

Fifi 18.10.2012: Seksikästä kierrättämistä