Löytöjä joutomailta

Joutomaa

Tällaiset kasat herättävät välittömästi innostuksen. Helsingissä on yhä harvemmassa joutomaita, joille näitä kertyy, mutta vielä muuttuvat kaupunginosat ja rakennustyömaiden liepeet tarjoavat tutkittavaa.

Saalis

Pienellä tonkimisella löytyi kolmea erilaista hihnaa ja paloletkun jämä. En tiedä, tuleeko letkusta tehtyä mitään, mutta se oli kiehtovaa materiaalia. Ehkä siitä voisi tulla erityisen leveitä, keltamustia kahlesettejä? Tai yhdistäminen polkupyörän sisäkumiin voisi olla kiinnostavaa.

Kätkö

Olin juoksemassa enkä halunnut kantaa isoa kääröä tavaroita mukanani, joten piilotin ne myöhempää noutamista varten. Älkää käykö nyysimässä, pliis.

Turvavyövarastoja täydentämässä

Kahleet auton turvavyöstä luonnollisessa ympäristössään.

Teen käytetyistä auton turvavöistä kahleita ja strap-on -valjaita. Materiaalina vyö on mainiota: Äärimmäisen kestävää, tiheään punottua hihnaa, joka tuntuu iholla tukevalta ja sileältä. Turvavyön myös tunnistaa helposti ja tutun materiaalin kohtaaminen uudessa yhteydessä on mielestäni yksi kierrätyskäsitöiden hauska puoli..

Turvavyövarastoni olivat käyneet vähiin ja soittelin läpi netistä löytämiäni autopurkamoita. Kaikki eivät olleet kiinnostuneita keskustelemaan käsityöläisen kanssa, jonka tuomat kassavirrat olisivat tuskin kummoisia. Muistiinpanoni puheluista täyttyivät riveistä kuten “vihamielinen”, “vihamielinen, mahdollisesti yhteistyöhaluinen”, “miltei ystävällinen”.

Osa-Tattis Oy oli ainoa, josta sain kuulla ystävällisen vastauksen ja mahdolliselta kuulostavan diilin. Muualla ei joko ymmärretty yhtään mitä halusin (“Minkä merkkinen auto sulla on? Minkä merkkinen auto?”), myytiin vain kelakoneiston kanssa (“30 € kappale”) tai ei haluttu keskustella asiasta lainkaan ().

Soitellessa aloin huomata yhtenäisyyttä firmojen osoitteissa: Rattitie, Tuulilasitie, Kytkinpolku, Akkutie… Pian käsitin, että kaikki nämä auto- ja varaosaliikkeet ovat keskittyneet pienelle alueelle Tattarisuolle.

Kaarihalleja ja viivasuoria teitä.

Tähän varaosaliikkeiden ghettoon suuntasin eräänä arki-iltana päivätöiden jälkeen. Alue oli täynnä kaarihalleja, parkkialueita ja ainoa kohtaamani ihminen oli mursuviiksinen rekkakuski, joka ei sanonut sanaakaan, kun kysyin tietä Osa-Tattikseen. Osoitti sentään sormella olkansa yli.

Alan olla lähellä.

Osa-Tattis on löytynyt!

Osa-Tattiksen toimisto oli pienessä rähjäisessä parakissa, joka oli lattiasta kattoon täynnä hyllyjä, jotka olivat puolestaan täynnä auton osia. Tavaraa oli valtavasti pienessä tilassa. Seinällä oli tyttökalenteri, yhdessä nurkassa pönttökiuas. Kiukaan tarkoitus oli pitää parakki lämpimänä halvemmalla kuin sähkölämmitin.

Liikkeen edustaja istui tuolissaan pipo päässä ja toppatakki päällä, sillä parakin lämpötila oli 10-15 astetta. Hän nosti eteeni kolme muovikassillista autonromuista leikkaamiaan turvavöitä ja ostin koko kasan. Juttelimme tovin, lähinnä koirista, ja sitten palasin saaliineni bussipysäkille.

Kolme kassillista arvojätettä

Jos joku muu etsii käytettyjä turvavöitä, niin voin suositella soittamaan suoraan Osa-Tattikseen. Säästyy harmilta, kun ei tarvitse kuunnella autopurkamoiden edustajien nihkeilyä puhelimessa. Muita yhteistyöhaluisia paikkoja olivat Takuupurkamo Sapoma Oy ja Malmin Valio-osa Oy. Kaikkiin kannattaa olla yhteydessä hyvissä ajoin ennen kuin haluaa noutaa vyöt. [EDIT: korjattu autopurkamoiden listaa ja lisätty linkit]

Pesukone on kasvattanut lonkerot.

Nyt vöitä on pesty pari koneellista ja pian turvavyökahleita ja sträppärivaljaita saa tilattua myös harmaan ja hopean sävyissä! Toivoin myös muita värejä, erityisesti punaisen sävyjä, mutta niitä kuulemma liikkuu hyvin vähän nykyautoissa.

Muilta osin retkeni Tattarisuolle käytettyjen turvavöiden perässä oli menestys! Saa nähdä kumpi kestää kauemmin: turvavyövarastoni vai intoni ommella niistä kaikenlaista.

Sunnuntairetki kirpputorille

Vaihtoehtoni määränpäähän pääsemiseen ovat yleensä julkinen liikenne, polkupyörä tai jalkaisin kulkeminen. Jos haluaa löytää uusia paikkoja, roskalavoja ja pieniä seikkailuja, pyörä ja omat jalat ovat ehdottomat kulkuvälineet.

Tänään juoksin Vallilan makasiinien kirpputorille ja takaisin. Olen asunut jo aika monta vuotta samoilla kulmilla ja yhä vain ne yllättävät, kun liikkeelle lähtee jalkaisin.

Pasilan ja Vallilan tienoilta löytyi taas aivan uusia näkökulmia tuttuihin kaupunginosiin.

Hylätty Aerobie-frisbee katolla Vallilassa!

Uutta Helsinkiä rakentuu vanhan tilalle.

Roskiksessa punaista messumattoa vaikka kuinka paljon. Sääli, ettei ole käyttöä nyt.


Hetkinen, olenko enää edes Helsingissä? Aivan uuden ja vieraan näköisiä alueita.

Entä mitä kirpputorilta lopulta löytyi?  

Kangasvöitä, nauhaa, tekstiililiimaa ja huomioliivit, joista lähtee irti pari metriä heijastinnauhaa. Yksi myyjä, joka loukkaantui verisesti tinkimisyrityksistä ja heittäytyi kusipääksi.

Hyvä ja onnistunut retki! Eniten loppujen lopuksi pidin matkasta sinne ja takaisin.

Niin paljon nostoliinoja!

Pyöräillessä löytyi muutamia harvinaisen kauniisti aseteltuja lavoja.

Kas, onko se jonkinlaista hihnaa? Olihan se, ja niitä löytyi aina vain lisää!

Kahdelta lavalta ja maasta, osin hautautuneena, löytyi koko pino samanlaisia, loppuunkäytettyjä nostoliinalenkkejä. Sidoin ne paketiksi ja paketin tarakalle.

Pesin ja niputin lenkit. Tosi pehmeää ja kiiltävää matskua! En ole valkoista väriä juurikaan suosinut, mutta näistä on kyllä tehtävä jotakin. Ehkä sträppärivaljaat?

Ensimmäinen käyttökohde nostoliinoille löytyi WÄRK:festeillä, kun yksi niistä pääsi Anarkistimarttojen virkkaaman laukun olkahihnaksi.