Eräiden lonkerokahleiden tarina

Vastaanotin tähän mennessä haastavimman tilaustyön! Tilaaja halusi antaa lahjaksi pinkit ranne- ja nilkkakahleet ja kaulapannan lonkeroteemalla. En tiennyt, kuinka lonkerot toteuttaisin, mutta olin innokas tutkimaan.

Ensimmäinen ja nopeasti hylätty idea oli kiinnittää kahleisiin pieniä silikonilonkeroita. Ei, ei käy: ne irtoaisivat vauhdissa ja lisäksi, mistä hemmetistä minä taion pieniä silikonilonkeroita?

Kangaspaino oli yksi ajatus, mutta pikkutarkkojen sabluunoiden leikkaaminen on uskomattoman hidasta puuhaa ja seulojen valottamiseen minulla ei ole laitteita. Tässä vaiheessa mieleen tulivat kangastussit: kun kuviointia tarvitaan verrattaen vähän, voisiko ne yksinkertaisesti piirtää kahleisiin?

Pinkkejä vöitä on onneksi kertynyt. Yhdistelin värejä ja valikoin kivoimmat kombot. Koska yhdestä vyöstä saa yhden kahleparin, setistä tulisi joka tapauksessa kirjava. Halusin värien kuitenkin sointuvan toisiinsa.

Sitten etsimään lonkeroita. Kiitos internetin, tämä ei ollut vaikeaa. Muokkasin yhden miellyttävän lonkeron mustavalkoiseksi, sommittelin sen värimallin päälle ja hyväksytin tilaajalla. Tämän jälkeen sain idean: jos peitän keskihihnan tasaisella kankaalla, saan helpomman alustan piirtää. Siispä Nappitaloon ja ostin pari metriä lilaa vinokaitanauhaa.

Tässä vaiheessa törmäsin netissä lupaavan kuuloiseen tuotteeseen: Powerprint – laser print transfer medium, lasertulosteita kankaalle siirtävä liuos! Ostin sitä pullon 15 eurolla Hobby pointista ja sitten kokeilemaan.

Kumpikin pinta kostutettiin aineella, painettiin tiukasti toisiaan vasten ja kuivattiin hiustenkuivaajalla. Tämän jälkeen märällä sienellä rullailtiin paperi pois. Kuvan olisi tarkoitus jäädä pintaan.

Ei nyt ihan onnistunut. Aluksi näytti lupaavalta, mutta aine jätti jälkeensä valkoista nöftää ja kalvomaista pintaa. Ehkä tulokset olisivat olleet paremmat, jos olisin leikannut lonkerot irti taustapaperista, mutta en nyt jaksanut säätää enää tämän kanssa. Jossain toisessa yhteydessä varmasti kovaa kamaa!

Sitten piirtämään. Päätin oikoa mutkia piirtämällä läpi ja ideoin valopöydän kirkasvalolampusta. Teippasin kuvan ja vinokaitanauhan kiinni muovipussilla suojattuun lamppuun ja piirsin kangastussilla lonkeroiden ääriviivat läpi.

Olin ajatellut värittää lonkerot mustiksi, mutta ääriviivatyylikin miellytti. Silitin nauhat, jotta väri tarttuisi kunnolla, ja aloitin ompelun. Keskihihnan verhoilu lonkerokaistaleella olikin yllättävän haastavaa ja paljon nuppineuloja vaativaa puuhaa.

Joitakin tunteja myöhemmin setti oli valmis ja vastaanotto oli oikein hyvä! Jee, lisätään mahdollisuuksien listaan kuvioidut kahleet. Tässä on myös ensimmäinen kaulapanta parin kokeilukappaleen jälkeen.

Kiitokset auttaneille, seuraa pitäneille ja välivaiheista palautetta antaneille!

Löytöjä Tampereen asemalta

Palatessani Jyväskylän Fetish Ball -kemuista vaihdoin junaa Tampereella. Odotellessani kiertelin asemalla ja löysin bänditavaraa myyvästä kojusta törkeän hienoja kengännauhoja! Piti ostaa parit, vaikka ei ihan halpoja olleetkaan.

Yhdistettynä kangasvöihin niistä voisi tulla jotakin tällaista. Loputtoman kivaa tyyppailla eri värejä ja kokeilla, kuinka ne toimivat yhdessä. Näiden kanssa tosin taidetaan mennä selkeän punamustalla linjalla.

Bizarre Club Fetish Ball

Oh, bileet! Bizarre Club järjesti Jyväskylässä Fetish Ball-juhlat ja tämä oli ensimmäinen tapahtuma, jossa Tarrata oli edustamassa. Tähän asti myynti on tapahtunut netissä ja sana on levinnyt sosiaalisessa mediassa ja suusta suuhun.

Kuvia juhlista tulee myöhemmin, sillä valokuvaus oli juhlissa kielletty muilta kuin viralliselta valokuvaajalta ja ihan hyvä niin. Osa juhlien turvallisuudentunteesta muodostui siitä, että kukaan ei tullut tahtomattaan kuvatuksi kännykkäkameroilla. Kuvagalleria on nähtävillä Bizarren sivuilla.

Menomatka Helsingistä Jyväskylään löytyi kyydit.net -saitilta. 15 euroa on jo ihan hyvä diili. (Mutta hitto soikoon, miten noita kyytejä etsiessä saittien nimistä kyydit.net ja kimppa.net tulee mieleen kaikkea muuta kuin jaettu automatka.)

Juhlapaikan, Kivistön työväentalon sali oli hyvin tyypillinen työväentalon juhlasali. Tällaisissa on käynyt häissä ja merkkipäivillä, mutta tähän tuttuus päättyi: lattia oli peitetty mustalla muovilla ja ikkunoissa oli peittävät verhot. Tilassa oli vieri vieressä Bizarre Clubin laitteita: häkkejä, kärrynpyöriä, jalkapuita, pukkeja. Lavalla oli panokone ja ovi johti darkroomiin.

Pystytin esittelypöytäni juhlatilan aulaan. Roskalavalta dyykattu musta, samettinen teatteriverho oli pienen siistimisen ja helmojen ompelun jälkeen täydellinen pöytäliina. Sama kangas pääsi myös viimeisimpien tuotekuvien taustalle. Hinta nolla euroa, hyvä sijoitus.

Kahleiden, kahvojen ja tarvikkeiden lisäksi pöydässä Tarratan promokuvia isoina valokuvaprintteinä. Toimivat mainiosti katseenvangitsijana ja käyttötarkoitusten selittämisessä.

Tunnelma Fetish Ball-juhlissa oli upea. Harvoin kohtaa sellaista avoimuutta ja suvaitsevaisuutta toisia kohtaan. En tiedä mikä olisi sellainen asu tai mitä olisi pitänyt tehdä, että olisi herättänyt pahennusta. Tai tiedänpä: olisi pitänyt rikkoa sääntöjä. Juhlissa oli selkeät ja tiukat ohjeet mm. siitä, että vaikka siellä piiskataan ihmisiä violeteiksi, keneenkään ei kosketa ilman lupaa. Sääntöjä kunnioitettiin ja se teki tilanteesta turvallisen kaikille.

Ihmiset olivat parasta näissä juhlissa. Toiset olivat päästä varpaisiin kumin peitossa, toisten ainoana asusteena oli ketjua, mutta poikkeuksetta asuihin oli panostettu. Juttelin vaikka minkälaisten tyyppien kanssa. Sain neuvoja niittien käyttämisessä turvavyön kanssa, minulle esiteltiin kettingistä ja polkupyörän haarukkaputkesta tehtyä piiskaa. Tämä alakulttuuri väsää! Miten siistiä!

Yleisin kysymys minulle on ollut, että kuinka kävi kauppa. Eihän se paljoa käynyt. Sen sijaan esittelin projektia, jaoin flyereitä, juttelin ihmisten kanssa, sain ideoita ja silmäyksen syvemmälle yhteen alakulttuurin. Hyvä oli vastaanotto, idea ja valokuvat keräsivät kehuja. Nyt inspaa! Tämä retki oli selvästi onnistunut.

Ja hei, ei sitä joka päivä näe, kun soma tyyppi pyyhkii lattialta omaa vertaan. Kannatti mennä.

Mittatilauskahleita

Työhuoneella kävi vieraita! Vyövalikoimasta mallailtiin ja fiilisteltiin erilaisia vaihtoehtoja. Oli hauskaa seurata innostusta loputtoman kahlepalapelin äärellä!

Näihin päädyttiin pitkän pohdinnan jälkeen. Vasemmalta lukien:

  • Taakkahihnaa roskalavalta & kangasvyö kirppikseltä
  • Kangasvyö kirppikseltä & nylonhihnaa koiraompelukaupasta
  • Vanha, auringon sinihohtoiseksi haalistama auton turvavyö & kangasvyö kirppikseltä

Muutamaa viikkoa myöhemmin kaikki setit olivat valmiina ja toimitettu asiakkaille.

Kun suunnittelun antaa pois omista käsistä, syntyy yhdistelmiä, jotka itselle eivät olisi tulleet edes mieleen. Esimerkiksi mustavalkoisen vyön päällihihnaa en ollut ajatellut käyttää toisen vyön päällä!

Suunnitelmissani on, että samanlaista värien ja materiaalien miksailua voisi jatkossa tehdä myös nettisivuilla. Näin kävijät voisivat tilata juuri sellaiset kahleet kuin itse toivovat.

Kahleiden suunnittelutyökalussa voisi olla seuraavat ominaisuudet:

  • Esillä olisi valikoima varastossa olevia materiaaleja
  • Materiaalivalikoimaa voisi rajata esim. leveyden, materiaalin tai värin mukaan
  • Valikoimasta voisi yhdistellä erilaisia pohjavöitä ja keskihihnoja ja työkalu näyttäisi jatkuvasti esikatselukuvaa tekeillä olevasta yhdistelmästä
  • Valmiista yhdistelmästä voisi lähettää tilauksen, joka sitten ommeltaisiin ja lähetettäisiin tilaajalle.

Muutama ongelma tässä on: erilaisia vöitä ja hihnoja on toista sataa, niitä tulee jatkuvasti lisää ja kustakin riittää yleensä yhteen kahlepariin. Materiaalien valokuvaaminen ja laittaminen sivuille olisi valtava ja jatkuva urakka. Valikoimaa pitäisi jatkuvasti päivittää lisäämällä sinne uudet löydöt ja poistaa jo myydyt.

Minulla on kuitenkin kova halu tehdä sivuille custom-kahleiden suunnittelutyökalu. Ehkä sitä voisi kokeilla pienessä mittakaavassa? Kuvata tusinan materiaaleja ja laittaa ne jollakin yksinkertaisella tavalla esille? Tämä saa nyt muhia mielessä.

Kaulapannat tekeillä

Tarrata: making designs for a collar

Pari viikkoa sitten luonnostelin kaulapannan mallia päivätyöhön liittyvässä kokouksessa. Tänään saman tiimin kokouksessa oli laukussa toimiva prototyyppi!

Aiempi kokeilu kaulapannasta piti hylätä, koska se ei ollut riittävän pitävä: tarpeeksi kovaa ja kauan vetämällä sen sai avattua. Ei sellainen käy. Uudessa mallissa tarrapintaa on aiempaa vähemmän, mutta se on sijoiteltu samaan malliin kuin tarralenkkareissa, ja kestää nyt ihan mitä vain.

Suunnittelussa tarvitsin tietoa siitä, millaisia kaulanympärysmittoja ihmisillä on. Valjastin sosiaalisen median avukseni ja kysyin kaulojen mittoja Facebook-kavereiltani. Vastauksia tuli runsaasti ja äkkiä olen paljon viisaampi!

Nykyisen suunnitelman mukaan kaulapannat voi toteuttaa niin, että malli on nähtävillä nettisivuilla ja tilauksen jälkeen se viimeistellään oikeaan kokoon. Pysykää kuulolla, kohta saa pantoja itselle ja lemmikeille!

Uutta kehitteillä


Verkkosivujen ja työhuoneen valmistuminen ovat vaikuttaneet myös siten, että olen ehtinyt taas ommella ja myös kehitellä uusia välineitä.

Kuvassa on tekeillä yhden tuoteidean kolmas prototyyppi. Aineksina turvavyö autonromusta ja PVC-letku raksan lavalta Kalliosta. Käyttötarkoitus paljastetaan tuotteen myyntiintulon yhteydessä, vaikkakin moni varmasti sen myös tästä kuvasta tajuaa.
(Päivitys: ovikiinnikkeet myynnissä!)

Ensimmäinen prototyyppi hylättiin testausvaiheessa, kun kuormitettuani sitä koko painollani se petti ja lensin selälleni työhuoneen lattialle. Onneksi olin ennakoinut tämän mahdollisuuden ja asetellut sohvatyynyt pinoon häntäluun laskeutumispaikalle. Pelasti.